Asiakastarinat

 

Innostavampia työnkuvia ja ymmärrystä kollegoiden persoonallisuudesta

Tar­kas­tus- ja ser­ti­fioin­tia­lan yri­tyk­sen yhdes­sä yksi­kös­sä koet­tiin lyhyen ajan sisäl­lä monia muu­tok­sia kuten esi­mie­hen vaih­tu­mi­nen, tii­mie­si­mies­ten valin­nat, YT-neu­vot­te­lut ja kah­den yksi­kön sulaut­ta­mi­nen yhteen. Myös työn­jaos­sa ja moti­voi­tu­nei­suu­des­sa oli kehi­tet­tä­vää. Täs­sä tilan­tees­sa Para­Vi­ta aut­toi tii­miä löy­tä­mään työ­te­hoa ja innos­tu­nei­suut­ta yhdis­tä­mäl­lä esi­mie­hen coac­hin­gia koko tii­min kehit­tä­mi­seen.

Syvä­luo­tauk­se­na arjen todel­li­suu­teen Mari kävi tii­mis­sä jokai­sen esi­mie­hen kans­sa kes­kus­te­lut, jot­ka poh­jau­tui­vat WOPI-moti­vaa­tio­kar­toi­tuk­seen. Kar­toi­tuk­sen ja kes­kus­te­lu­jen avul­la sel­vi­si, mil­lai­set asiat moti­voi­vat itse kuta­kin tii­mi­läis­tä. Myös edel­li­sen ilma­pii­ri­mit­tauk­sen tulok­sia hyö­dyn­net­tiin. Esi­mie­hen kans­sa yhdes­sä poh­dit­tiin, miten tut­ki­muk­sen tulok­set kor­re­loi­vat arjen havain­toi­hin.

Herät­te­lyä tapah­tui sekä esi­mie­hen coac­hin­gis­sa että esi­mies­tii­min kehit­tä­mi­sil­ta­päi­vis­sä. Mene­tel­mi­nä oli­vat mm. coac­haa­vat kysy­myk­set ja toi­min­nal­li­set har­joi­tuk­set yhdis­tet­ty­nä vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja muu­tok­sen hal­lin­nan teo­ri­aan. Pyr­ki­myk­se­nä oli aut­taa tii­miä kat­so­maan omaa ja työyh­tei­sön­sä toi­min­taan­sa ikään kuin ulko­puo­li­sen roo­lis­ta, jol­loin vää­rään suun­taan juur­tu­neet ajat­te­lu- ja toi­min­ta­ta­vat useim­mi­ten pal­jas­tu­vat.

Vai­kut­ta­vuut­ta arjen tekoi­hin on saa­tu aikai­sek­si. Pro­ses­sin aika­na työn­ku­via on muo­kat­tu parem­min hen­ki­löi­den moti­vaa­tio­pro­fii­le­ja vas­taa­vik­si, min­kä seu­rauk­se­na ihmi­set ovat innos­tu­neem­pia työs­tään. Myös työ­pro­ses­se­ja on vii­lat­tu ja esi­mies on muut­ta­nut omaa ajan­käyt­töään parem­min tar­pei­ta vas­taa­vak­si.

Esi­mie­hen palau­te Para­Vi­tan toi­min­nas­ta: ” Val­men­nuk­sen kaut­ta aika nopeas­ti onnis­tuin muut­ta­maan ajat­te­lua­ni hie­man toi­sen­lai­sek­si. Tämä uuden, ehkä enem­män, ana­lyyt­ti­sem­man ajat­te­lu­ta­van avul­la pys­tyin teke­mään aina­kin täs­sä vai­hees­sa hyvät rat­kai­sut omas­sa elä­mäs­sä­ni. Myös työyh­tei­sös­sä onnis­tuin muut­ta­maan toi­min­ta­ta­paa­ni hie­man eri­lai­sek­si ja sen kaut­ta olem­me nyt saa­vut­ta­neet sel­lai­sia asioi­ta, jot­ka aiem­min tun­tui­vat mah­dot­to­mil­ta saa­vut­taa mei­dän työyh­tei­sös­säm­me. Eli val­men­nuk­ses­ta on aina­kin minul­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ollut tähän men­nes­sä jo pal­jon apua ja hyö­tyä. Eri­tyi­ses­ti pidin val­men­nuk­sen koh­den­tu­mis­ta tär­keä­nä. Val­men­nus koh­dis­tui suo­raan minuun hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ja tapoi­hi­ni toi­mia.”

Strategia tutuksi läpi organisaation

Amma­til­li­sen aikuis­kou­lut­ta­jan ja työ­elä­män kehit­tä­jän Amie­dun toi­min­taym­pä­ris­tö eli vah­vaa muu­tos­ta ja myl­ler­rys­tä. Amie­dun stra­te­gia ja tapa toi­mia vaa­ti­vat uudis­tu­mis­ta. Tar­ve uusil­le toi­min­ta­ta­voil­le tuli sisäis­tää läpi orga­ni­saa­tion, jot­ta aito muu­tos saa­tai­siin aikai­sek­si.

Syvä­luo­tauk­se­na toi­mi Para­Vi­tan yhteis­työ­kump­pa­nin Poh­jo­la Ter­vey­den kans­sa teh­ty stra­te­gi­nen suun­nit­te­lu- ja kehit­tä­mis­työ. Sen tulok­se­na syn­tyi Amie­dun tari­na, joka halut­tiin kes­kus­tel­la ja ava­ta koko hen­ki­lös­tön kans­sa. Ensin val­men­net­tiin esi­mie­het joh­ta­maan muu­tos­ta. Tämän jäl­keen toteu­tet­tiin koko hen­ki­lös­tön kat­ta­va työ­pa­ja­sar­ja. Val­men­nuk­sien ja työ­pa­jo­jen tavoit­tee­na oli haas­taa kaik­ki poh­ti­maan, mil­lai­nen on tari­nan menes­tyk­se­käs huo­mi­nen.

Mari toi­mi val­men­ta­ja­na yhteen­sä yli 30 työ­pa­jan toteut­ta­mis­pro­jek­tis­sa. Esi­mies­ten työ­pa­jois­sa kes­ki­tyt­tiin sii­hen, miten muu­tos­ta joh­de­taan val­men­ta­val­la otteel­la, jot­ta kaik­ki saa­daan ymmär­tä­mään toi­min­nan uudet vaa­ti­muk­set ja miten saa­daan kaik­ki mukaan kehit­tä­mi­seen. Hen­ki­lös­tön työ­pa­jois­sa työs­tet­tiin stra­te­gi­aa tari­nal­li­suu­den kei­noin. Arvo­jen ja osaa­mi­sen mer­ki­tys­tä arjen toi­min­nas­sa poh­dit­tiin sekä suun­ni­tel­tiin, miten arvo­ja ja vai­kut­ta­vuut­ta voi­si vies­tiä vie­lä kon­kreet­ti­sem­min ja puhut­te­le­vam­min.

Osal­lis­tu­jat koki­vat saa­neen­sa työ­pa­jois­ta mukaan­sa mm. seu­raa­via asioi­ta: ”Kiin­ni­tän nyt huo­mio­ta omiin asen­tei­siin ja ajat­te­lu­mal­lei­hin”, ”Tie­toa muu­tok­ses­ta”, ”Tutus­tuin kol­le­goi­hin ja sain ver­tais­tu­kea”, ”Huo­ma­sin haas­tei­den saman­lai­suu­den eri yksi­köis­sä ja eri yksi­löil­lä”, ”Mah­dol­li­suus kes­kus­tel­la ja kuul­la muit­ten näke­myk­siä”, ”Koko­nais­ku­va orga­ni­saa­tiom­me tilan­tees­ta ja visiois­ta”, ”Ymmär­sin kuin­ka pal­jon hyviä vies­te­jä menee ohi”, ”Ymmär­sin, että asioil­la on tapa­na jär­jes­tyä ja nii­hin voi vai­kut­taa”, ”Tutus­tuin orga­ni­saa­tiom­me ja kol­le­goit­te­ni tari­noi­hin”, ”Arvo­kes­kus­te­lu oli antoi­saa”

Kasvun ja maanläheisen ilmapiirin tukemista

Rela­tor on kas­va­nut 7 vuo­des­sa yhden mie­hen IT-kon­sul­toin­tiy­ri­tyk­ses­tä yli 20 työn­te­ki­jän työ­nan­ta­jak­si. Para­Vi­ta on vii­mei­set kol­me vuot­ta ollut tuke­mas­sa Rela­to­rin kas­vua ja lie­vit­tä­mis­sä sii­hen liit­ty­viä kas­vu­ki­pu­ja. Pal­jon työ­tä on teh­ty, jot­ta Rela­to­rin rei­lu, välit­tä­vä ja maan­lä­hei­nen ilma­pii­ri säi­lyi­si, vaik­ka yri­tyk­sen koko ja toi­min­ta-alue ovat kas­va­neet ja joh­ta­mi­nen on laa­jen­tu­nut osin tii­mie­si­mies­ten vas­tuul­le.

Syvä­luo­taus arjen todel­li­suu­teen teh­tiin toi­mi­tus­joh­ta­jaa haas­tat­te­le­mal­la, toi­mi­tus­joh­ta­jan ja tii­mie­si­mies­ten WOPI-mit­tauk­sil­la sekä ilma­pii­ri­mit­tauk­sen tulok­siin tutus­tu­mal­la.

Herät­te­ly on Rela­to­rin kans­sa aloi­tet­tu aina mit­taus­tu­los­ten yhtei­sel­lä tul­kit­se­mi­sel­la. Sen sijaan, että osal­lis­tu­jat oli­si­vat kat­sel­leet kon­sul­tin diae­si­tyk­siä, he ovat alus­ten jäl­keen teh­neet toi­min­nal­li­sia har­joi­tuk­sia ja luo­neet kuval­li­sia tai draaml­li­sia esi­tyk­siä mm. Rela­to­rin arvois­ta, toi­min­ta­kult­tuu­ris­ta ja sitout­ta­mi­sen kei­nois­ta. Lisäk­si toi­mi­tus­joh­ta­ja on hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa coac­hin­gis­saan käsi­tel­lyt sitä, miten yhtei­nen tah­to­ti­la näkyy omis­sa ajan­käy­tön valin­nois­sa, joh­ta­mi­ses­sa ja asia­kas­työs­ken­te­lys­sä. Coac­hing ja kehit­tä­mis­päi­vät ovat olleet tii­viis­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa. Ne ovat anta­neet näkö­kul­mia ja sisäl­töä toi­nen toi­sil­leen.

Val­men­nus on osal­taan vai­kut­ta­nut sii­hen, että hen­ki­lös­tön vaih­tu­vuus yri­tyk­ses­sä on ollut pien­tä, työil­ma­pii­ri­mit­tauk­sien tulok­set ovat paran­tu­neet ja Relo­to­rin hen­ki on kas­vun myö­tä säi­ly­nyt.

Asia­kas­pa­lau­te Para­Vi­tan toi­min­nas­ta: ” Val­men­nus on aut­ta­nut eri­tyi­ses­ti hen­ki­lö­koh­tai­sen ajan­käy­tön ja jak­sa­mi­sen kehit­tä­mi­ses­sä, ja Marin näke­mys on tuo­nut hyviä ideoi­ta koko yri­tyk­sen toi­min­nan kehit­tä­mi­seen. Suo­sit­te­len Maria ja Para­Vi­taa val­men­ta­jak­si mil­le tahan­sa orga­ni­saa­tiol­le. Yri­tyk­sen tar­joa­ma innos­ta­va ja asian­tun­te­va val­men­nus voi saa­da posi­tii­vi­sia ihmei­tä aikaan.” Kim­mo Kaa­rio

Toi­mi­tus­joh­ta­ja

Tukea muutokseen ja positiivisuutta työyhteisöön

Jul­ki­sen sek­to­rin tuki­toi­min­tayk­sik­kö oli muu­tos­ten myl­ler­ryk­ses­sä: edes­sä oli muut­to uusiin toi­mi­ti­loi­hin, iso­ja toi­min­ta­ta­pa­muu­tok­sia oltiin poh­ti­mas­sa ja uusi esi­mies oli juu­ri aloit­ta­nut teh­tä­vis­sään. Hen­ki­lös­tö oli rea­goi­nut jo jon­kin aikaa. Oli ollut tavan­omais­ta enem­män ris­ti­rii­to­ja, ja osa pel­kä­si muu­tos­ten tuo­van ei-toi­vot­tu­ja puo­lia työ­hön­sä. Täs­sä tilan­tees­sa esi­mies kai­pa­si koko työyh­tei­söl­le tukea sekä esi­mies­työ­hön kon­kreet­tis­ta apua. Tar­peet liit­tyi­vät eri­tyi­ses­ti han­ka­liin joh­ta­mis­ti­lan­tei­siin, palaut­teen­an­toon ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sen kehit­tä­mi­seen.

Syvä­luo­tauk­se­na arjen todel­li­suu­teen Mari ja Hei­ni Para­Vi­tas­ta havain­noi­vat yksik­kö­ko­kous­ta, tutus­tui­vat ilma­pii­ri­ky­se­lyyn ja teki­vät lyhyi­tä kar­toi­tuk­sia työyh­tei­sön vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta kah­des­ta eri näkö­kul­mas­ta ”Miten minä” ja ”Miten meil­lä”. Kaik­ki kol­me luo­taus­me­ne­tel­mää pal­jas­ti­vat, että osal­la hen­ki­lös­tös­tä oli var­sin pas­sii­vi­nen asen­noi­tu­mi­nen sekä oman ammat­ti­tai­don että työyh­tei­sön kehit­tä­mi­seen. Toi­saal­ta jou­kos­sa oli myös erit­täin vas­tuul­li­sia ja ammat­ti­tai­toi­sia hen­ki­löi­tä. Haas­tee­na oli saa­da vas­tuun­kan­ta­mi­sen ja osaa­mi­sen jakau­tu­mi­nen tasai­sem­mak­si. Osaa­mi­ses­sa kiin­ni­tet­tiin huo­mioi­ta sekä alan eri­tyis­vaa­ti­mus­ten hal­lin­taan että työyh­tei­sö­tai­toi­hin.

Herät­te­ly­nä toi­mi yhdis­tel­mä esi­mie­hen coac­hin­gia ja koko työyh­tei­sön työ­pa­jo­ja. Myös ohjaus­ryh­mä­työs­ken­te­lyl­lä, jos­sa oli kon­sult­tien ja esi­mie­hen lisäk­si kysei­sen orga­ni­saa­tion hen­ki­lös­tön­ke­hi­ty­syk­si­kön edus­ta­ja sekä esi­mie­hen esi­mies, oli rat­kai­se­va roo­li koko­nais­val­tai­ses­sa kehit­tä­mi­sot­tees­sa. Kaik­ki toi­mi­vat yhtei­sen tavoit­teen eteen.

Esi­mies sai pro­ses­sin aika­na kon­kreet­ti­sia työ­ka­lu­ja arjen joh­ta­mi­seen: mm. palaut­teen anta­mi­seen, omien tun­ne­reak­tioi­den­sa hal­lin­taan han­ka­lis­sa tilan­teis­sa sekä yksi­kön osaa­mi­sen kar­toit­ta­mi­seen ja kehit­tä­mi­seen. Myös pala­ve­ri­käy­tän­tö­jä on muu­tet­tu toi­mi­vam­mak­si. Pala­ve­rit ovat muut­tu­neet tehok­kaam­mak­si ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­sem­mik­si.

Esi­mie­hen palau­te: ”Eri­tyi­ses­ti coac­hing antoi eväät oman ajat­te­lun kehit­tä­mi­sel­le ja käy­te­tyt mene­tel­mät ohja­si­vat minua itse etsi­mään ja kehit­tä­mään uusia rat­kai­su­ja. Coach antoi neu­vo­ja ja toi­min­ta­mal­li­vaih­toeh­to­ja, mut­ta ohja­si minua aina itse ana­ly­soi­maan nii­den toi­mi­vuut­ta mei­dän yksi­kös­sä ja hen­ki­lös­tön suh­teen. Yhtä­ai­kai­nen työyh­tei­sön kehit­tä­mi­nen ja esi­mie­hen coac­hing toi­mi todel­la hyvin.”

Ota yhteyttä, niin suunnitellaan ja toteutetaan tarpeidenne mukainen valmennuskokonaisuus!

ParaVita

Y-tun­nus: 2167005–4

+358 45 899 0228
mari.blomqvist@paravita.fi

Kar­hun­kaa­ta­jan­tie 18 Ba,
00800 Hel­sin­ki

Asia­kas­re­kis­te­ri­se­los­te