Jos yön aikana olisi tapahtunut ihme, mikä olisi toisin?

”Jos yön aika­na oli­si tapah­tu­nut ihme, mikä oli­si toi­sin?” Esi­tän tätä kysy­mys­tä aika usein val­men­nus­kes­kus­te­luis­sa, sil­lä vas­taus kysy­myk­seen on mones­ti se asia, mitä ihmi­nen todel­la halu­aa. Toi­se­na kysy­myk­se­nä ensik­si esi­te­tyn perään kysyn tyy­pil­li­ses­ti ”Mitä olet jo teh­nyt sen eteen, että unel­ma­si toteu­tuu?” Tähän kysy­myk­seen on huo­mat­ta­vas­ti vai­keam­pi löy­tää vas­taus­ta. Moni kokee voi­mat­to­muut­ta ja neu­vot­to­muut­ta unel­mien tavoit­te­lus­sa, ja sik­si unel­mat aika usein jää­vät­kin monel­la pel­kik­si unelmiksi. 

Unel­mia on inhi­mil­lis­tä myös siir­tää tuon­nem­mak­si, sii­hen het­keen tule­vai­suu­des­sa, joka on riit­tä­vän pit­käl­lä, jot­ta sii­hen ei voi vie­lä vai­kut­taa. Täl­lais­ta aja­tuk­sis­sa siir­tä­mis­tä kut­su­taan sit­ten kun -, arki­sem­min sit­ku-ajat­te­luk­si. Mones­ti sit­ku-asen­net­ta vähä­tel­lään. Sel­lai­sia ihmi­siä pide­tään joten­kin saa­mat­to­mi­na tai­vaan­ran­nan maa­la­rei­na, jot­ka ker­to­vat teke­vän­sä sitä sun tätä, kun ovat parem­pi­palk­kai­sia tai eläk­keel­lä tai kesä­lo­mal­la tai lai­hem­pia tai lap­set ovat isom­pia. Posi­tii­vi­se­na asia­na sit­ku-ajat­te­lus­sa näen kui­ten­kin sen, että sie­men unel­maan on kyl­vet­ty. Enää tar­vi­taan riit­tä­väs­ti huo­len­pi­toa, valoa ja vet­tä, jot­ta sie­men voi kas­vaa täy­si­mit­tai­sek­si kukois­ta­vak­si kasviksi.

Vaik­ka unel­moin­ti on ins­pi­roi­vaa ja unel­mien saa­vut­ta­mi­nen todel­la pal­kit­se­vaa, mik­si toi­meen tart­tu­mi­nen unel­man saa­vut­ta­mi­sek­si on niin vai­ke­aa? Yksi syy tähän on mie­len esteet eli hai­tal­li­set usko­muk­set. Tie­to­teo­rias­sa, joka tut­kii tie­toa ja sen päte­vyyt­tä, usko­muk­sel­la tar­koi­te­taan mie­len­ti­laa, jos­sa yksi­lö on vakuut­tu­nut jon­kin väit­tä­män totuu­des­ta. Usko­muk­seen oikeut­ta­vat syyt ihmi­nen mää­rit­tää ja vali­koi usein tie­dos­ta­mat­taan. Syi­tä voi­vat olla esi­mer­kik­si ylei­ses­ti tie­de­tyt tosi­asiat ja niis­tä teh­dyt joh­to­pää­tök­set. Mut­ta usko­muk­siin vai­kut­ta­vat vah­vas­ti myös ihmi­sen sub­jek­tii­vi­set koke­muk­set ja nii­hin liit­ty­vät tun­ne­ti­lat. Jos esi­mer­kik­si on tois­tu­vas­ti epä­on­nis­tu­nut jos­sa­kin asias­sa, omat koke­muk­set ja nii­hin liit­ty­vät tun­teet hal­lit­se­vat miel­tä huo­mat­ta­vas­ti voi­mak­kaam­min kuin ratio­naa­li­seen jär­kei­lyyn perus­tu­va toden­nä­köi­syys onnistumiselle. 

Kan­nus­tan sinua roh­keas­ti kysy­mään muil­ta ihmi­sil­tä, ovat­ko he huo­man­neet ajat­te­lus­sa­si jota­kin, mikä voi­si estää sinua onnis­tu­mas­ta. Usein toi­sen ihmi­sen on pal­jon hel­pom­pi näh­dä kiel­teis­ten usko­mus­tem­me vai­ku­tuk­set käyt­täy­ty­mi­seem­me, kuin miten ne itse huo­maam­me. Lopul­ta, kun on huo­man­nut oman mie­len­sä esteet, voi oikeas­ti pääs­tä lähem­mäk­si unel­mi­aan, ja jopa saa­vut­taa ne! 

Minus­ta Janet Attwood ilmai­see kir­jas­saan Pas­sion Test osu­vas­ti, kun hän sanoo, että ihmi­nen voi pääs­tä elä­mään vision­sa mukais­ta elä­mää, jos on piir­tä­nyt sii­tä kuvan mie­leen­sä. Mut­ta Attwoo­din mukaan visioi­ja pää­see vain niin pit­käl­le, kuin visio on kir­kas ja sel­keä. Jos kuva mie­les­sä on utui­nen ja epä­sel­vä, myös teke­mi­sen lop­pu­tu­los on teki­jäl­leen usein epä­tyy­dyt­tä­vä. Esi­mer­kik­si itse unel­moin pit­kään kehi­ty­syh­teis­työ­hön läh­te­mi­ses­tä. Ker­roin unel­mas­ta­ni myös yhteis­työ­ta­hol­le­ni, ja kas, erää­nä päi­vä­nä pari vuot­ta sit­ten pää­sin muu­ta­man ker­ran lyhyek­si aikaa kehi­ty­syh­teis­työ­hön. Peril­lä Afri­kas­sa kui­ten­kin huo­ma­sin, että lyhyet työ­ko­men­nuk­se­ni oli­vat monel­la tapaa kiin­nos­ta­via, mut­ta eivät kui­ten­kaan täy­sin unel­ma­ni täyt­ty­mys. Ilmei­ses­ti en ollut piir­tä­nyt mie­les­sä­ni ole­vaa kuvaa unel­mas­ta­ni riit­tä­vän kirk­kaak­si, enkä aina­kaan vies­ti­nyt sitä muil­le, jot­ta oli­sin vie­lä sil­loin pääs­syt toteut­ta­maan unel­maa­ni täy­sin. Pää­sin kol­mes­ti mat­kus­ta­maan Sam­bi­aan osal­lis­tuak­se­ni kehi­ty­syh­teis­työ­hank­kee­seen, mut­ta mie­lee­ni jäi edel­leen kyte­mään aja­tus sii­tä, että jona­kin päi­vä­nä haluan työs­ken­nel­lä vie­lä enem­män kädet saves­sa aut­taak­se­ni vähä­osai­sia ihmi­siä. Työ mie­len pii­rus­tus­töi­den paris­sa jat­kuu siis edelleen!

HAR­JOI­TUS

Miten kuvan omas­ta visios­ta tai unel­mas­ta sai­si kir­kas­tet­tua riit­tä­vän sel­keäk­si omas­sa mie­les­sään? Coac­hin­gis­sa on hyviä har­joi­tuk­sia tähän. Yksi suo­si­keis­ta­ni on se, jos­sa coac­hat­ta­vaa pyy­de­tään miet­ti­mään, jos hän kir­joit­tai­si unel­mas­taan tai visios­taan kir­jan, miten hän nimeäi­si kir­jan luvut. Annan­kin sinul­le, arvoi­sa blo­gi­ni luki­ja, teh­tä­väk­se­si suun­ni­tel­la kir­jan sisäl­lys­luet­te­lon unel­ma­si toteut­ta­mi­ses­ta. Itse olen kir­joit­ta­mas­sa sisäl­lys­luet­te­loa kir­jaan ”Aut­ta­mis­työs­sä Afri­kas­sa”. Sisäl­lys­luet­te­lon aika­muo­dok­si kan­nat­taa vali­ta imper­fek­ti, ikään kuin oli­sit jo visio­si mukai­ses­sa tilan­tees­sa ja kir­joit­tai­sit kir­jaa sii­tä, miten saa­vu­tit unel­ma­si tai visio­si. Tulet yllät­ty­mään sii­tä, kuin­ka ins­pi­roi­vaa tämä työs­ken­te­ly on.