Rajo­ja ase­te­taan rak­kau­des­ta

Rajo­jen aset­ta­mi­nen alkaa oikeas­taan heti, kun pie­ni ihmi­nen alkaa liik­kua. Lap­sel­le luo­daan tila, jos­sa on tur­val­lis­ta ryö­miä, kon­ta­ta ja ottaa ensi aske­lia. Kou­lu­lai­sel­la on jo isom­pi revii­ri, mut­ta tur­vaa tuo­vat mm. kotiin­tu­loa­jat ja sopi­van itse­näi­sen liik­ku­mi­sa­lu­een mää­rit­te­ly. Eri­lai­set yhtei­söt avio­pa­reis­ta urhei­luseu­roi­hin sopi­vat kes­ke­nään, mil­lai­set ovat hei­dän yhteen­liit­ty­män­sä rajat. Ja vaik­ka val­tioi­den välis­ten rajo­jen muo­dos­tus­ta­pa ei aina vai­ku­ta kovin rak­kau­del­li­sel­ta teol­ta, sekin on poh­jim­mil­taan teh­ty rak­kau­des­ta ja suo­je­lun halus­ta omaa kan­saa koh­taan.
Myös työ­pai­koil­la tar­vi­taan ihmi­siä suo­je­le­via rajo­ja, sään­tö­jä ja rajoi­tuk­sia. Elo­kuu on monil­la lomil­ta paluun aikaa. Aina­kin itsel­le­ni loman suu­rin mer­ki­tys on ren­tou­tua ja pääs­tää aja­tuk­set irti työ­asiois­ta. Lomal­la on upea tun­ne, kun ei enää tie­dä, mikä vii­kon­päi­vä on eikä ilman kun­nol­li­sia muis­tiin­pa­no­ja muis­ta, mihin oli­kaan työ­asiois­sa jää­nyt ennen lomaa. Mut­ta loma lop­puu aika­naan ja vähi­tel­len oma ener­gia tuli­si suun­na­ta työn tavoit­tei­den täyt­tä­mi­seen. Ihan­ne­ti­la oli­si, että mie­li on ren­to ja luo­va, mut­ta ajat­te­lu fokusoi­tu­nut­ta – eli sil­lä on rajan­sa.
Tänä vuon­na lomal­ta töi­hin paluu mer­kit­see monel­le myös toi­mis­tol­le paluu­ta pit­kän etä­työ­jak­son jäl­keen. Ihmi­sil­lä voi olla eri­lai­sia käsi­tyk­siä sii­tä, mit­kä ovat sopi­via rajo­ja. Yhden mie­les­tä kaik­ki työ­ka­ve­rit kuu­luu hala­ta jäl­leen­nä­ke­mi­sen kun­niak­si, toi­nen haluai­si edel­leen jat­kaa koto­na työs­ken­te­lyä ja kol­mas tulee töi­hin ruuh­ka-aiko­jen ulko­puo­lel­la vält­tääk­seen ihmis­mas­so­jen koh­taa­mis­ta jouk­ko­lii­ken­ne­vä­li­neis­sä. Herää kysy­myk­siä, ovat­ko hen­ki­lö­koh­tai­set rajat sopi­via rajo­ja myös koko työyh­tei­söl­le ja toi­sin­päin. Tär­ke­ää on muis­taa kun­nioit­taa itse kun­kin rajo­ja. Pakot­ta­mi­nen tiet­tyyn toi­min­ta­ta­paan ei tee kenel­le­kään hyvää ja nos­taa pelon pin­taan.

Vaik­ka rajo­ja alun perin ase­te­taan nime­no­maan välit­tä­mi­sen ja suo­je­le­mi­sen vuok­si, rajo­jen aset­ta­mi­sen rak­kau­del­li­nen tar­koi­tus tun­tuu välil­lä unoh­tu­van

Jos­kus välit­tä­mis­tä ja suo­je­le­mis­ta tär­keäm­mäk­si nousee rajan tai sään­nön nou­dat­ta­mi­nen. Näin käy hel­pos­ti sil­loin, jos ihmi­set eivät oikein ymmär­rä, mik­si kysei­nen raja tai sään­tö on luo­tu. Myös tul­kin­ta­ta­vois­sa on ero­ja. Esi­mer­kik­si joil­le­kin ihmi­sil­le saman­kal­tai­nen koh­te­lu on kaik­kein tär­kein­tä, kun taas joil­le­kin tär­kein­tä on koh­te­lun oikeu­den­mu­kai­suus. Näi­den näkö­kul­mien eroa kuvaa se, että jos lyhyt ja pit­kä ihmi­nen yrit­tää kat­soa jal­ka­pal­lo-otte­lua kor­kean aidan yli, niin saman­kal­tai­ses­ti lyhyt­tä ja pit­kää koh­del­les­sa lyhyt ei näe lain­kaan otte­lua, kos­ka sil­mät eivät yle­ty aidan reu­nan yli. Vas­taa­vas­ti oikeu­den­mu­kai­ses­sa koh­te­lus­sa lyhyel­le raken­ne­taan koro­ke, jol­loin sekä lyhyt että pit­kä voi­vat tasa­ver­tai­ses­ti näh­dä otte­lun.
Työ­pai­koil­la ihmis­ten eri­lai­nen koh­te­lu aiheut­taa jos­kus kau­naa ja eri­pu­rai­suut­ta. Usein pin­nan alla kytee pit­kään ja lopul­ta jokin yksit­täi­nen, mel­ko pie­nel­tä­kin tun­tu­va tilan­ne, nos­taa paha­no­lon ja kat­ke­ruu­den pin­taan. Mik­si työ­nan­ta­ja käyt­tää resurs­se­ja korok­keen raken­ta­mi­seen, jos­ta hyö­ty­vät vain lyhyet ihmi­set? Mis­tä työ­nan­ta­jan sat­sauk­sis­ta pit­kät ihmi­set pää­se­vät vas­taa­vas­ti hyö­ty­mään? Tyy­pil­li­siä tilan­tei­ta voi­vat olla vaik­ka­pa pien­ten las­ten van­hem­pien saa­ma muis­ta poik­kea­va koh­te­lu. Onko oikein, että eka­luok­ka­lais­ten van­hem­mat voi­vat tul­la vähän myö­hem­min töi­hin ensim­mäis­ten kou­lu­viik­ko­jen aika­na? Kum­pi on suu­rem­pi uhka yhtei­söl­le: se, että van­hem­pi on kes­kit­ty­mis­ky­vy­tön olles­saan val­ta­van huo­lis­saan sii­tä, miten eka­luok­ka­lai­nen sel­vi­ää tien yli­tyk­sis­tä yksin vai se, että hän tekee tun­tia lyhyem­pää päi­vää muu­ta­man vii­kon ajan, jol­loin samaa työ­tä teke­vät työn­te­ki­jät on oikeu­tet­tu eri­pi­tui­siin työ­päi­viin?

Omis­ta tar­peis­ta voi ope­tel­la puhu­maan

Jos rajois­ta ja nii­den tul­kin­nas­ta on epä­sel­vyyk­siä, oli­si tär­ke­ää kes­kus­tel­la yhdes­sä yhtei­sön rajois­ta ja nii­den mer­ki­tyk­ses­tä, ja tar­peen mukaan myös muo­va­ta rajo­ja tilan­tee­seen sopi­vak­si. Yhtei­nen ymmär­rys tuo teke­mi­seen inhi­mil­li­syyt­tä, ymmär­tä­mys­tä sekä armol­li­suut­ta itseä ja mui­ta koh­taan. Yksi erit­täin toi­mi­vak­si havait­tu meto­di rak­kau­del­li­seen rajo­jen löy­tä­mi­seen on non­vio­lent com­mu­nica­tion (NVC). Ter­mis­tä käy­te­tään suo­men­nos­ta väki­val­la­ton vuo­ro­vai­ku­tus, mut­ta mie­les­tä­ni kuvaa­vam­pi ter­mi on raken­ta­va ja myö­täe­lä­vä vuo­ro­vai­ku­tus. Täl­lä nimel­lä Mars­hall B. Rosen­ber­gin aihees­ta kir­joit­ta­ma perus­teos on myös suo­mek­si kään­net­ty. Jos haluat tie­tää NVC:stä lisää, voin läm­pi­mäs­ti suo­si­tel­la tätä sel­ke­ää ja käy­tän­nön­lä­heis­tä kir­jaa.
NVC-meto­din tavoit­tee­na on aut­taa ihmi­siä erot­ta­maan havain­not tul­kin­nois­ta sekä löy­tää, mit­kä omat tar­peet jää­vät tyy­dyt­tä­mät­tä, kun mie­len val­taa nega­tii­vi­set tun­teet. Toi­mi­vaan vuo­ro­vai­ku­tuk­seen pääs­tään, kun opi­taan ilmai­se­maan omia tar­pei­ta sekä aidos­ti kuun­te­le­maan, mil­lai­sia tar­pei­ta ja toi­vei­ta muil­la on. Kuu­los­taa yksin­ker­tai­sel­ta, mut­ta voin ker­toa, että käy­tän­nös­sä vaa­tii pal­jon tree­niä, jot­ta meto­din käy­tös­sä onnis­tui­si myös tiu­kan pai­kan tul­len. Onnek­si sopi­via har­joit­te­lu­ti­lan­tei­ta tulee joka päi­vä, sil­lä kos­kaan ei voi olla lii­an sel­keä omien tar­pei­den ilmai­se­mis­sa tai lii­an hyvä kuun­te­le­maan mui­ta. Hyvä alku on päi­vän mit­taan pysäh­tyä tun­nus­te­le­maan, mil­tä nyt itses­tä tun­tuu ja mitä nyt tar­vit­sen. Ja toi­sek­seen pysäh­tyä kuun­te­le­maan, mitä lähel­lä ole­vat ihmi­set, per­heen­jä­se­net, ystä­vät tai työ­ka­ve­rit, tar­vit­se­vat, jot­ta myös heil­lä oli­si hyvä olla.

HAR­JOI­TUS
Kir­jaa elo­kuun ajan ylös, mil­lai­sia tun­tei­ta havait­set päi­vit­täin eri tilan­teis­sa. Voit myös kir­joit­taa, miten toi­mit kysei­sen tun­teen val­las­sa. Elo­kuun lopus­sa voit tar­kas­tel­la, mil­lai­sia tun­tei­ta olet koke­nut, mil­lai­sis­sa tilan­teis­sa koke­ma­si tun­teet ovat olleet myön­tei­siä ja mil­lai­sis­sa tilan­teis­sa kiel­tei­siä. Ja voit myös tar­kas­tel­la, löy­dät­kö jota­kin tiet­tyä sinul­le tyy­pil­lis­tä toi­min­ta­ta­paa tie­tyn tun­teen nous­tes­sa pin­taan sekä koet­ko tar­vet­ta aset­taa itsel­le­si rajo­ja, jot­ka aut­tai­si­vat sinua ja lähei­siä­si voi­maan entis­tä parem­min.

Etsi itsel­le­si sopi­va muis­tiin­pa­no­ta­pa. Yksi voi hyö­tyä tau­lu­kos­ta, toi­nen mind­ma­pis­ta eli miel­le­kar­tas­ta, kol­mas tajun­nan­vir­ta-tyyp­pi­ses­tä kir­joit­ta­mi­ses­ta. Muis­tiin­pa­no­ta­vois­sa­kin voi löy­tää omat rajan­sa.
Jos alkuun ei tule mui­ta tun­tei­ta mie­leen kuin ”tun­tuu hyväl­tä” tai ”tun­tuu pahal­ta”, täs­tä Pari­suh­de­kes­kus Kata­jan tun­ne­kar­tas­ta voi olla hyö­tyä.
Iha­naa elo­kuu­ta, nau­ti­taan pime­ne­vis­tä illois­ta, arkeen paluus­ta ja elä­mäs­tä sel­lai­se­na kuin se nyt näyt­täy­tyy.