Kun suunnittelin kalenteriblogieni kokonaisuutta, mielessäni löi tämän kuukauden kohdalla tyhjää. Minulla ei ollut viime syksyllä hajuakaan, mitä ja miten kirjoittaisin kivasta tekemisestä vuoden 2020 toukokuussa. Sitten tuli korona, ja tähänkin teemaan alkoi syntyä aivan uudenlaisia ajatuksia ja näkökulmia. Kotona oleilu ja elämä ilman harrastuksesta toiseen juoksemista on ohjannut minut pohtimaan, mitkä vuosien mittaan syntyneistä toimintatavoista ovat sellaisia, joita teen vain tottumuksesta ja mitä ”normaalista” tekemisestäni todella kaipaan. Ja se vasta minusta kertookin, mitä lopulta olen päätynyt tekemään aiemmista rutiineista vapautuneella ajallani.
Olen joutunut – tai oikeastaan päässyt – pohtimaan, mitä todella haluan tehdä ja mikä minusta on aidosti kivaa ilman minkäänlaista pakkoa tai ”pitäisi” ‑ajattelua. Olenpa joutunut senkin eteen, etten enää oikein tiedä, mikä minua aidosti inspiroi. On siis täytynyt lähteä tutkimaan ja kokeilemaan.
Olen päätynyt, vähän itsellekin yllättäen, vaeltamaan Helsingin kantakaupungin katuja ja kortteleita. Moni minut tunteva voi luulla, että tämä olisi täysin uusi harrastus minulle, mutta edellisistä vaeltelusta on vain kulunut tovi aikaa. Kun muistelen omia opettajaopintojani vuosituhannen taitteesta, mieleenpainuvimpina ovat jääneet ne opintosuoritukset, jotka vaativat tutustumista koti- ja opiskelukaupunkiini Helsinkiin. Muistan, kuinka nautin Kallion kortteleissa kiertelystä tavoitteena oppia työläiselämästä 1900-luvun alkupuolella tai Vanhan Kauppahallin ja Kansallismuseon seinien tuijottelua etsien rakennusarkkitehtuuriselle tyylisuunnalle ominaisia piirteitä.
Viime aikoina olen innostunut kuuntelemaan Enni Mustosen äänikirjoja ja huomannut, että nehän johdattelevat minut samoille kulmille kuin taannoiset opintoni. Niinpä yksi viikonloppu tein retken historiallisen romaanisarjan tapahtumapaikoille. Tutkin Havis Amandan muotoja ja signeerauksia: kyllä, Havis Amanda on ihan oikeasti romaanisarjassa esiintyvän Ville Vallgrenin käsissä syntynyt. Ja koin myös löytämisen iloa Liisankatua kuljeskellessani: Paikansin sen talon, jossa Syrjästä katsojan tarinoita ‑romaanisarjan kantaäiti oli elänyt nuoruudessa ja johon seuraavat sukupolvet tavalla tai toisella tuntuivat myös päätyvän.
Ja yhtäkkiä oivalsin, että tätä samaa olen tehnyt matkoillanikin: vaellellut paikasta toiseen johtolankoja etsien! Lempi turistiopassarjanihan on aina ollut se, jossa tehdään kävelykierroksia ja kehotetaan katsomaan milloin punaisen talon portin pielestä lähtevän polun päähän tai milloin suuren lehmuksen alla olevan patsaan jalkoihin. Mielenkiintoinen löytö itsestäni!
Rakastan myös kirpputoreja. Muistan todenneeni, kun aloittavana yrittäjänä oli rahasta tiukkaa, että yhtä asiaa minulta ei voi viedä pois: voin vaellella kirppareilla ja silloin tällöin sortua muutaman euron hintaisiin heräteostoksiin. Usein teinkin sunnuntaisin pyöräretken, kuinka ollakaan, Helsingin keskustan kirppareille. Minusta oli kiva kuvitella, millaista elämää torien kätköistä löytyvät esineet ja vaatekappaleet olivat saaneet elää. Nyt kirpputorit ovat suurimmaksi osaksi suljettuja, mutta ei hätää, varastossamme on ihan oma kirpputorimaailmamme. Olen varastoinut sinne mummini vanhoja kauniita leninkejä, mummani vielä 15 vuotta sitten käytössä olleen poljettavan ompelukoneen sekä eräältä läheiseltä mummolta perimiäni elokuvajulisteita ja valokuvia 1900-luvun puolivälistä. Koen olevani melkoinen onnenpekka, kun hallussani on aitoja julisteita ja valokuvia filmeistä, joissa on esiintynyt mm. Tauno Palo ja Ansa Ikonen. Omistuskirjoituksin annettujen kuvien kautta voin kuvitella, millaista elämää on vietetty elokuvan teon lomassa, kuka on ollut kenenkin ystävä ja kenelle on jaettu mitäkin salaisuuksia.
Historiantutkimus, enpä olisi vielä viime syksynä millään arvannut, että se on teema, josta puhun lempipuuhieni yhteydessä. Voi korona, kuorit ihmisestä esiin arvokkaita löytöjä.
HARJOITUS
Käytä koronakevään kummalliset olosuhteet hyväksesi ja anna mielesi ja kehosi vaeltaa juuri niihin asioihin, jonne intuitio tuntuu niitä vievän. Viipyile sinulle mieluisissa tunnelmissa ja kirjoita ylös, miksi juuri se, mitä teit, oli sinusta niin kivaa.
Viimeisimmät kommentit