Syk­sy on alka­mas­sa. Jihuu! Se tar­koit­taa monen­lai­sia uusia pro­jek­te­ja sekä van­ho­jen pro­jek­tien herät­tä­mis­tä hen­kiin. Näi­den lisäk­si se tar­koit­taa sitä, että yhtei­söl­li­syys nos­taa pää­tä taas pin­nal­le kesä­mök­ki­hö­pe­röi­ty­mi­sen, per­he­mat­kai­lun ja kuu­to­mo­uin­ti­reis­su­jen jäl­keen. Kesän aika­na olen poh­ti­nut yhtei­söl­li­syyt­tä sekä myös tark­kai­lut ympä­ris­töäm­me ja yhteis­kun­taam­me sil­lä sil­mäl­lä, mil­lai­sia uusia yhtei­söl­li­syy­den muo­to­ja on alka­nut oras­taa.

Yle uuti­soi 5.7.2018 Pao­la Suho­sen pro­jek­tis­ta, jos­sa hän toteut­ti van­ki­las­sa tans­si­tai­de­teok­sen. Yhtei­nen tavoi­te sai aikai­sem­min toi­sil­leen puhu­mat­to­mat van­git ystä­vys­ty­mään ja koke­maan ennen­kuu­lu­ma­ton­ta kes­ki­näis­tä yhte­näi­syyt­tä.

Miksi vankilaprojektilla oli niin suuria vaikutuksia vankien kokemukseen itsestään ja pystyvyydestään sekä kokemukseen ympärillään olevista ihmisistä?

Van­ki­la ympä­ris­tö­nä kaik­ki­ne van­kien muka­naan tuo­mi­ne tari­noi­neen ja ilmiöi­neen on minus­ta kieh­to­va. Aloin lei­ki­tel­lä mie­les­sä­ni, miten van­ki­la­pro­jek­tin ilmiöi­tä ja oival­luk­sia voi­si hyö­dyn­tää yri­ty­se­lä­mäs­sä. Tar­kas­te­len van­ki­la­pro­jek­tia Ryan ja Decin itseoh­jau­tu­vuus­teo­rias­ta käsin. Kysei­sen teo­rian mukaan ihmi­sel­lä on kol­me psy­ko­lo­gis­ta perus­tar­vet­ta: auto­no­mia eli omaeh­toi­suus, kyvyk­kyys ja yhtei­söl­li­syys. Van­git sai­vat tans­si­teos­ta yhdes­sä tavoit­teel­li­ses­ti har­joi­tel­les­saan kokea kaik­kien näi­den kol­men ulot­tu­vuu­den läs­nä­olon, mikä on van­ki­lao­lo­suh­teis­sa var­sin poik­keuk­sel­lis­ta. Nyky­het­ken lisäk­si vai­ku­tuk­set luul­ta­vas­ti ulot­tu­vat myös tule­vai­suu­teen. Nimit­täin pro­jek­tiin osal­lis­tu­neet van­git arvioi­vat kyvyk­kyy­ten­sä van­ki­la-ajan jäl­kei­seen arjes­ta sel­viy­ty­mi­seen huo­mat­ta­vas­ti kas­va­neen pro­jek­tin ansios­ta.

Rikos­seu­raa­mus­kei­no­na van­ki­la on sii­tä teho­kas kei­no, että se rajoit­taa itseoh­jau­tu­vuus­teo­rian ensim­mäis­tä ele­ment­tiä, auto­no­mi­aa, todel­la tehok­kaas­ti. Teo­rian tois­ta ele­ment­tiä, yhtei­söl­li­syyt­tä, ei sitä­kään juu­ri koe­ta van­ki­lois­sa. Tyy­pil­li­ses­ti van­git kart­ta­vat uusien sosi­aa­lis­ten suh­teit­ten luo­mis­ta, eri­tyi­ses­ti yli eri­lais­ten ryh­mä­ra­jo­jen kuten eri etni­sis­tä taus­tois­ta tai eri jen­geis­tä tul­leit­ten ihmis­ten kes­ken. Teo­rian kol­man­nen ele­men­tin, kyvyk­kyy­den, koke­muk­set jää­vät van­ki­lois­sa lähes ole­mat­to­mik­si virik­kei­den ja uusien asioi­den oppi­mi­sen koke­mus­ten olles­sa vähäi­siä. Moni van­ki pel­kää­kin kyvyk­kyy­ten­sä arkie­lä­män tilan­teis­sa koko­naan kadon­neen van­ki­lao­lo­suh­teis­sa, mis­tä syys­tä vapau­teen astu­mi­nen ilois­ten odo­tus­ten lisäk­si usein pelot­taa.

Yhteisölliset projektit tukemaan organisaation perustehtävää ja yksilöiden hyvinvointia

Jos yhtei­söl­li­sel­lä ja tavoit­teel­li­sel­la pro­jek­til­la oli ennen näke­mät­tö­mät vai­ku­tuk­set van­ki­las­sa, kan­nat­tai­si­ko vas­taa­vaa pro­jek­tia kokeil­la työ­pai­koil­la, jos­sa ihmi­set ovat kui­ten­kin vapaas­ta tah­dos­taan ja aika usein myös itse­ään miel­lyt­tä­vis­sä teh­tä­vis­sä. Tavoit­teel­li­sen, nor­miar­jes­ta poik­kea­van toi­min­nan avul­la­han voi­tai­siin saa­da vaik­ka mitä aikaan. Se, mihin täl­lai­sen pro­jek­tin perus­ta­mi­nen usein luul­ta­vas­ti tys­sää, on pro­jek­tin tavoit­teen löy­tä­mi­nen. Jol­la­kin tapaa orga­ni­saa­tion perus­teh­tä­vän tuli­si olla läh­tö­koh­ta­na, aina­kin jos toi­min­taa halut­tai­siin pysy­väs­ti jat­kaa. Tun­tui­si resurs­sien tuh­laa­mi­sel­ta, jos toi­min­ta ei tuki­si perus­teh­tä­vän toteut­ta­mis­ta mil­lään tavoin. Käy­tän­nös­sä stra­te­gian toi­meen­pa­no on kui­ten­kin usein pape­rin­ma­kuis­ta eikä tun­nu tans­si­pro­jek­tin tavoin aidos­ti moti­voi­val­ta, yhtei­söl­li­sel­tä toi­min­nal­ta. Miten stra­te­gian toi­meen­pa­noon voi­si saa­da saman­lais­ta hur­mio­hen­keä kuin tans­si­pro­jek­tis­sa? Haas­tan­kin työyh­tei­sö­jä kat­so­maan videon van­ki­lan tans­si­pro­jek­tis­ta ja miet­ti­mään, mikä voi­si olla oman pro­jek­tin aihe ja miten sen voi­si toteut­taa. Uskon, että pro­jek­tiin osal­lis­tu­vat sai­si­vat pro­jek­tis­ta elä­mään­sä puh­tia.

Mah­ta­vaa syk­syn alkua kai­kil­le!

Mari Blomqvist

Mari Blom­qvist on val­men­nusa­lan yrit­tä­jä, joka aut­taa ihmi­siä onnis­tu­maan yhdes­sä. Mari on kiin­nos­tu­nut yhtei­söl­li­syy­des­tä ja sii­hen liit­ty­vis­tä ilmiöis­tä. Hän uskoo, että ihmis­ten väli­sen yhteis­työn tekee kiin­nos­ta­vak­si ihmis­ten saman­ai­kai­nen tar­ve auto­no­mi­aan ja toi­saal­ta tar­ve kuu­lua jouk­koon. Täl­lä blo­gi­si­vus­tol­la sekä tule­vas­sa Marin kir­jas­sa paneu­du­taan yhtei­söl­li­syy­den ilmiöi­hin.

Maril­la on rei­lun 20 vuo­den koke­mus työyh­tei­sö­jen kehit­tä­mi­ses­tä. Hän on toi­mi­nut vuo­des­ta 2011 asti yrit­tä­jä­nä. Ennen val­men­nus­yri­tys Para­Vi­tan perus­ta­mis­ta Mari on toi­mi­nut mm. hen­ki­lös­tön­ke­hit­tä­jä­nä elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­des­sa sekä kon­sult­ti­na. Työ­elä­män aloi­tus tut­ki­ja­na Tek­nil­li­sen kor­kea­kou­lun työp­sy­ko­lo­gian ja joh­ta­mi­sen labo­ra­to­rios­sa oli eri­tyi­sen mer­ki­tyk­sel­li­nen. Tut­ki­ja­na työs­ken­nel­les­sään Mari oli muka­na kir­joit­ta­mas­sa usei­ta kir­jo­ja tii­mi­työs­tä ja stra­te­gian toi­meen­pa­nos­ta. Nyt tun­tuu jäl­leen sopi­val­ta het­kel­tä kir­joit­taa kir­ja, kun eri­lai­sia koke­muk­sia yhteis­työs­tä ja yhtei­söl­li­syy­des­tä on ker­ty­nyt lähes pari­kym­men­tä vuot­ta tut­ki­ja­vuo­sien jäl­keen.

Kou­lu­tuk­sel­taan Mari on työp­sy­ko­lo­gi­aan ja joh­ta­mi­seen eri­kois­tu­nut kas­va­tus­tie­tei­li­jä. Täy­den­nys­kou­lu­tus­ta tut­kin­toon­sa hän on hank­ki­nut mm. coach-opin­nois­ta (Cer­ti­fied Results Coach) sekä NLP:stä (NLP Mas­ter Prac­ti­tio­ner). Mari on kol­mi­lap­si­sen per­heen esi­koi­nen, hänel­lä on aktii­vi­nen yhdis­tys- ja vapaa­eh­tois­toi­min­ta­taus­ta sekä usean vuo­den koke­mus impro­vi­saa­tio­teat­te­ri­har­ras­tuk­ses­ta. Nämä kaik­ki koke­muk­set ovat muo­van­neet Marin näke­myk­siä yhtei­söl­li­syy­des­tä iloi­neen ja vas­toin­käy­mi­si­neen ja ovat ehdot­to­mas­ti vai­kut­ta­neet myös blo­gien ja kir­jan sisäl­töi­hin.